Muutama viikko on ehditty makustella evl-liikkeitä, ja paljonhan niissä on työtä tehtävänä. Monissa liikkeissä pitää ihan perusteista lähteä liikkeelle ja muissakin liikkeissä on vielä pitkä matka koemaiseen suoritukseen, mutta lähinnä innoissani olen uusista ja haastavammista liikkeistä.

Olen tässä parin viikon treenikatsauksen perusteella tehnyt vähän analyysia, mitä kaikkea pitäisi muistaa harjoitella. Ensinnäkin ohjaajalle tehtäväksi lukea kunnolla läpi toko-säännöistä viimeisimpien muutosten mukainen evl-osuus, jotta treenataan edes oikeita asioita. Sitten itse liikkeistä varsinkin seuraamiseen on alettava panostaa. Yritän saada tiiviimmäksi naksuttelemalla ja karsia edistämistä pois (alkaen ihan perusasennosta). Lisäksi pitäisi saada semmoista kokonaisvaltaista skarppaamista seuraamiseen, eli pitää muistaa tehdä vaihtelevia ja eripituisia pätkiä seuraamista, ei aina palkkaa vasta kymmenen metrin seuraamisen jälkeen, vaan vaihtelevasti jo yhdestä askeleesta tai toisaalta kokonaisesta seuraamiskaaviosta. Askeleissa vasemmalle Rossu meinailee jäädä liian kauas perusasentoon, ja sitä olen nyt yrittänyt tiivistyttää ohjaamalla kädellä. Käsiapua on jo vähän häivytetty pois, ja askeleet vasemmalle näyttääkin jo paljon paremmalta. Lisäksi seuraamiseen saatava kuntoon vielä kaikki käännökset ja kaikissa vauhdeissa...

Seuraamisen lisäksi toinen murheenkryyni on luoksetulo. Suurin ongelmahan siinä on kisoissa ilmenevä pysähtymättömyys. Ajattelin nyt sitten vaihtaa käsimerkin suulliseen käskyyn ja lisäksi pitää tehdä enemmän kokeenomaisia treenejä. Jotenkin pitäisi saada siihen käskyyn auktoriteetti, että on ihan oikeasti pysähdyttävä. Lisäksi luoksetulossa maahanmeno ennen jättöä nopeammaksi. Paikallaolossa sekä istuen että maassa pyörittelee vähän liikaa päätä, kun häiriö kiertää ympäri. Ollaan nyt aluksi tehty ihan niinkin yksinkertaisia harjoituksia, että en edes ole piilossa, kiellän kun katselee häiriötä ja palkkaan sitten kun on huomioimatta. Tähän ei varmaankaan hirmusesti treeniä tarvitse. Lisäksi tietysti maassamakuuseen pitäisi saada nopeampi maahanmeno ja suora rintamasuunta.

Zeta, ei pitäisi ihmeempiä ongelmia olla. Tietenkin erottelua pitää tehdä ja erityisesti seisomisessa olla tarkkana ettei yksikään tassu liikahda (vähän tahtonut lipsua tästä). Seuraamisen ongelmat esittävät tietenkin aika suurta roolia tässäkin liikkeessä, erityisesti huonot käännökset, mutta olen aika positiivisella mielellä seuruun kehittymisen kanssa. Ruutu, pitää muistaa tehdä sekä vauhtiruutuja että oikean paikan hahmotus -ruutuja. Oikeaa paikkaa on harjoiteltu ihan lyhyeltä matkalta. Merkki pitää opettaa loppuun, mulla on selkeä visio millaisen merkin haluan Rossulle, ja tästä en tule antamaan yhtään periksi. Lisäksi pitäisi muistaa parantaa ruudusta seuraamaan tuloa, mutta se aina unohtuu ja jää.

Ohjattu nouto on ihan mukavassa vaiheessa. Pitää alkaa tehdä noutoja avustajan kanssa ja lähetyksiä tyhjään. Aika paljon saa myös tehdä noutohullun koiran kanssa pelkkää merkille menoa ja siitä sitten superpalkka. Metallihyppy on myös ihan ok. Metallijuttuja ei tule oikeastaan ollenkaan treenattua, mutta kuten vastenmielisyys metallikapulaa kohtaan viime kokeessa osoitti, voisi välillä pitää metallikuureja, että tuntuma pysyy yllä. Tunnari on nyt hyvä, enkä halua siihen mitään ongelmia, eli tunnaria ei tehdä ollenkaan. Ylläpitotreeniä lähinnä. Paitsi että pitäisi varmaan puuttua siihen pureskelun poikaseen. Kaukoissa on pientä ongelman tynkästä. Liike vähän levähti käsiin juuri ennen viime kisoja, onneksi vaihdot ei olleet kisoissa kovin pahat. Eli s-m-vaihdossa etenee ja s-m-vaihdossa tepsuttelee ylimääräistä (=etenee). Eivät toimi edes metrin päästä, saati viidentoista metrin. Ensin siis teknisesti vaihdot kuntoon, ja sitten kasvattamaan matkaa. Argh ärsyttää koko liike, aina saa olla kaukojen kanssa hiomassa. Voisi vähäksi aikaa jättää kaket rauhaan ja katsella vaikka kuukauden päästä uudelleen.

Huuuh, paljon on treenattavaa. Onneksi Rossulla on ollut motivaatio kohdillaan viime aikoina, josko saisi itseäkin sen verran potkittua. Suurin ongelma tässä on varmaan se, että olen todella huono treenaamaan ilman selkeää tavoitetta.

Furminaattori on ollut viime aikoina kovassa käytössä.

Taas yksi etappi lisää saavutettu sekä Rosin että minun tokouralla. Kävimme nimittäin viime lauantaina kisoissa Pieksämäen tutussa hallissa, ja tulokseksi saatiin ei enempää eikä vähempää kuin VOI1-tulos. Kyllä tahtoi hymy olla herkässä loppupäivän, vaikka itse koesuoritus ei kovin kummoinen ollutkaan. Pisteitä saalistettiin huimat 257, jottei vaan vahingossakaan tule tehtyä yhtään ylimääräistä työtä ;)

Paikallaolo 10 Hitaaaaasti meni maahan, ärsyttävää.

Seuraaminen 8,5 Aivan järkyttävää sunnuntaikävelyä alussa, skarppasi puolessa välissä ja loppu ok

Istuminen 10

Luoksetulo 5 Ei edes yrittänyt pysähtyä seisomaan... Ja minä kun oon viime aikoina intoillut, ettei luoksetulo ole ikinä ollut näin hyvä...

Ruutu 6 Hätiköin liikaa pysähtymiskäskyn kanssa ja koira jäi etummaisen ruutunauhan päälle. Harmittaa, ilman omaa kämmäystä olisi ollut hieno ruutu.

Hyppynouto 9 Taisi jyrätä aika pahasti kapulan päälle

Metallinouto 9 Kapulan luona katsoi epätoivoisena, että onko aivan pakko tuoda tämä järkyttävä esine, mutta toi kuitenkin laukalla.

Tunnari 9 Jes! Oli tosi hyvä :) Pisteitä pois, kun tuodessaan kerran-pari pyöräytti kapulaa suussa ja lisäksi ohjaajan täyskäännöksessä meinasi kääntyä mukana.

Kaukot 7 Teknisesti kivat vaihdot, tuli ehkä 10 senttiä eteenpäin. Aika hitaat.

Kokonaisvaikutelma 9

Tosiaankin pisteitä se 257, nippanappa ykköstulos ja sijoituttiin myös ensimmäiseksi luokassa. Videollakin ainakin osa liikkeistä on, mutta taitaa videolla enemmän hallin seiniä näkyä kuin itse suorituksia (kuulemma oli liian jännittävää seurattavaa), joten en jaksa edes yrittää koostaa mitään fiksua pätkää. Näillä näkymin kisauraa tullaan jatkamaan tulevaisuudessa Erittäin Vaikeassa Luokassa, voittajaluokan koulutustunnuksen havitteluun ei siis ainakaan tällä hetkellä ole intressejä.

Rankan kisapäivän jälkeen on hyvä lämmitellä vanhoja jäseniä takkatulen lämmössä.

Niin vain meni mamman pikkumussukka täyttämään jo kuusi vuotta. Täytyy kyllä sanoa, että siinä on koira parhaassa iässään, vaikka toisaalta välillä ahdistaa yhä lähempänä väijyvä vanhuus. Erityisen suuren järkytyksen koin viime kerralla ruokasäkkiä ostaessani, kun adult-ruokasäkin kyljessä ilmoitettiin ruuan soveltuvan korkeintaan viiden vuoden ikäisille koirille, ja siitä ylöspäin suositeltiin senior-ruokaa. Rossulle olisi siis pitänyt olla jo viimeisen kokonaisen vuoden ajan vanhusten sapuskaa! Juupajuu, eipä kyllä tarvitse kyseistä ruokaa uudelleen ostaa. Minun nuori ja aktiivinen koirani ei todellakaan koske vielä vuosiin vanhojen ja raihnaisten pöperöihin.

Neiti kevätkoira 6v.

Kuluneen kuukauden aikana aktiivisuus tokon saralla on noussut huomattavasti. Talven treenilöysäily ja –laiskottelu on vaihtunut ahkeraan ja jopa tavoitteelliseen treenaamiseen, ja edistystäkin on ehketi tapahtunut. Luoksetulon stopit ovat ennennäkemättömän nopeat (Rossuksi) ja varsinkin maahanmeno on mielestäni nyt aika bra. Nähtävästi liukkaalla lattialla luoksetulon maahanmenojen hiominen nopeammaksi on alkanut toimia, sitä nimittäin harrastettiin suhteellisen paljon talvella sisällä kun ei ulos pakkaseen uskallettu treenaamaan.

Täysin ilman takapakkia ei treenaaminen ole sujunut, sillä sain tunnarin tämän kuun alussa aivan sekaisin. Sehän oli käytännnössä jo valmis liike ja minulle aivan riittävän hyvä, mutta niinpä vain turhalla jankkaamisella sekin saatiin pilalle. Liian paljon helppoja toistoja liian huonolla palkalla. Tästä aiheutui sitten turhautumista, väärien kapuloiden nostelua  ja tuomista, toisinaan jopa kapuloille lähetyksessä Rossu jäi vaan nuuskuttelemaan maata. Pilkoin liikkeen pienempiin osiin, eli ensinnäkin otin lähetyksen kokonaan pois alusta,  kapuloille päästin n. 1 metrin päästä eikä kapulaa tarvinnut tuoda sivulle asti. Lisäksi palkan laatua nostettiin ja hommaa vaikeutettiin lisäämällä kapuloiden määrää kahteen-kolmeenkymmeneen. Viikon verran tässä nyt jokainen treeni on mennyt tosi kivasti. Pitää varmaan nyt lopettaa ajoissa ennen kuin saan aikaan uusia ongelmia.

Ruudussa on ollut samaa vikaa kuin tunnarissa, eli liikaa jankkaamista ja samanlaisia treenejä. Vähän samalla tavalla ovat ongelmat ilmenneetkin, sillä sekä tunnarissa että ruudussa lähetysvaiheessa koira on ollut vielä ihan hyvin mukana, mutta käskytysvaiheessa ottaa vain pari askelta ja alkaa haistella maata tai juoksennella minne sattuu. Taas hyvä muistutus ohjaajalle, miksi kokonaisten liikkeiden suorittaminen päivittäin ei pitemmän päälle toimi. Pidin parin viikon tauon ruudusta ja nyt olen alkanut paikkailla sitä kunnollisella palkalla ja lyhyemmillä osasuorituksilla.

Muissa voittajan liikkeissä ei ole tapahtunut samanlaista taantumista kuin tunnarissa ja ruudussa. Kakeissa jopa s-i vaihto toimii pitkälläkin matkalla. Harvoin olen kyllä tehnyt montaa vaihtoa putkeen ilman palkkaa, eli pitäisi varmaan tässä jossakin vaiheessa kokeilla kaukoja kokeenomaisena. Seuraaminen on toiminut viime aikoina todella hyvin! Jopa käännökset ja askeleet olleet jokseenkin kelvollisia. Metallia en ole viime syksyn jälkeen kokeillut, eli sekin menee kokeiltavien liikkeiden listalle. Uusista jutuista voisin mainita ohjatun noudon, joka on aika kivalla mallilla. Aloitin opettaa oikeaa ja vasenta kosketusalustoilla, mutta vaihdoin namikuppeihin. Nyt noudot sujuu varsin mainiosti. Liikkurin kanssa ei ohjattua ole vielä kokeiltu, joten siinä voi noutohullulle koiralle olla taas omat haasteensa.

Muilta osin maaliskuu on mennyt auringosta ja HIIHTÄMISESTÄ nauttien. Enpä olisi jokunen vuosi sitten uskonut sanovani mitään suksiin ja sauvoihin viittaavaa nautinnolliseksi, mutta kyllä vain kun maaliskuun alussa sain monot ja muut hiihtotarpeet Seinäjoelle, ei seuraavaan viikkoon muunlaista liikuntaa harrastettukaan! Rosin kanssa kävin ensimmäistä kertaa elämässäni koiraladulla ja varsin mukavaa oli – sekä Rossulla vetäessä että minulla perässä hoiperrellessa. Kuitenkin mukavammaksi vaihtoehdoksi koin pelloilla hiihtelyn, kun hanki kantoi hyvin ja Rossu sai juoksennella vapaana. Nyt pellot ovat olleet jo pari viikkoa niin lumettomia, ettei sinne ole suksilla asiaa. Eikä kyllä haittaakaan, kivaa kun tulee kesä :)

Hiihtomaisemat n. kuukausi sitten

Kevätauringosta ja lämmöstä voi nauttia myös sisältä käsin.

No nyt on täälläkin lunta! Jee! On kyllä ollut jo hyvän tovin, mutta en ole jaksanut kirjautua vuodatukseen vain todetakseni sen. Rossu siis tykkää kovasti, ja minä myös. Ihanaa käydä pitkillä metsälenkeillä enemmän tai vähemmän polvenkorkuisessa lumihangessa. Itelläkin kunto nousee. Rossu on vähän tylsä, kun se ei hirmuisesti oma-aloitteisesti juoksentele lumihangessa kuluttamassa energiaa, mutta olen sitten kovasti kannustanut sitä lelujen ja keppien muodossa. Kyllä se siellä sitten kovasti juoksee kun on jotain minkä perässä juosta, mutta tänään keksin aivan uudelle tasolle kohoavan keinon harjoittaa Rossun lihaskuntoa: peruuttaminen lumihangessa! Aivan loistavaa, Rosin mielestä ei niin kovin loistavaa. Oli kyllä raukalla hyvä ilme, kun käskin sen peruuttaa itsensä korkuisessa lumihangessa: ”Et oo tosissas, nyt kyllä vaadin kerrankin jotain suurempaa palkkiota kuin joku kämänen kuiva nappulanpuolik...ai sulla olikin lelu!!!” Siellähän se tamppasi menemään kymmenisen metriä pakittamalla :) Ei muuta kuin kohti muhkeita reisiä!

On tosiaan ihana käydä rauhaisilla metsälenkeillä. Tai siis ainakin ne ennen olivat rauhallisia. Syksyllä näin joskus jonkun marjastajan, mutta nyt ei kyllä muutamaan kuukauteen ole tullut yhtikäs ketään vastaan. Paitsi tällä viikolla. Eräällä lenkillä löysin metsän keskeltä tätösen, joka oli päättänyt ajaa autolla sinne. No eihän se sieltä omin avuin pois päässyt, vaan sain ihan kunnolla lykkiä autoa ja ohjeistaa tätöstä mihin kulmaan ratti laitetaan, ennen kuin pirssi oli ojasta pois. Toisella kerralla törmäsin dreeverimieheen, jonka koira oli jänistä ajamassa. Siinäpä sitten nopeasti löytyi yhteinen puheenaihe, kun alettiin paasata mm. Kennelliiton risteytys- ja rotuunottopolitiikasta. Kerrassaan mahtava keskustelu ja kerrassaan mahtavan viisas metsämies :) Muillakin lenkeillä on niin paljon porukkaa lappanut vastaan, että alan epäillä kaikkien Seinäjoen koiraihmisten saaneen samanaikaisen valaistumisen metsälenkkeilyn iloista. Olisivat kyllä minun puolesta voineet olla saamatta moista valaistumista, mutta Rossun kannalta on kyllä ihan kiva, että on päässyt leikkimään vähän useampienkin koirien kanssa.

Sitten se treeniblogiosuus. Ei olla treenattu muuta kuin paikalla istumista. Alkoi nimittäin ärsyttää, kun lähes joka lenkillä jäi sukkalelu metsään, kun tuo yli-innokas noutajainen meni vain pomppimaan lumihankeen eikä älynnyt katsoa edes mistä suunnasta kannattaisi etsiskellä. Enpä olisi uskonut, että tästä taloudesta sukkalelut loppuu (joiden pääraaka-aineena siis käytetään rikkinäisiä sukkia), mutta uhkaavasti tilanne alkoi siltä näyttää, ja senpä takia Rossu nyt sitten hankileikeissä saakin istualtaan tiirailla, minne se sukkis oikein lentää. SITÄ siis ollaan treenattu. Yrittää nimittäin varastella ärsyttävän paljon. Ei sillä että lähtisi kunnolla, vaan pikkusen nostaa jännittyneenä takapuolta. Heti kun laitan noutajaremmin rennosti kaulalle, istuu kuin tatti, mutta ilman remmiä ehkä vajaalla puolella kerroista tulee se ärsyttävä peppujännitys. Eipä tuolla kyllä juurikaan väliä ole, ei tokossa eikä nomessa ole sitä tehnyt, mutta oishan se kiva jos vapaa-ajallakin ne samat istu-käskyt tarkottaisi samoja asioita.

Rossu joulutunnelmissa

Rossu on treenitaukoillut ahkerasti viimeisen kuukauden ajan. Yhtäkään suunniteltua treeniä ei ole tehty, ja ne suunnittelemattomatkin on yhden käden sormilla laskettavissa. Ettei nyt kuitenkaan ihan ilmaiseksi ole Rosi ruokaa saanut, on temppuilu ollut aika kova sana. Niin ja ohjattua noutoa on tavallaan vähän niinku aloiteltu, eli siis on alettu harjoitella ihan vaan oikeaa ja vasenta – sekä koira että ohjaaja. Jouluna Rossulle taisi sataa enemmän paketteja kuin minulle, mikä onkin ihan ymmärrettävää kun Rossu on niin kiltti. Suurin osa paketeista sisälsi jotakin ravitsemuksellista tuotetta, mutta sai Rossu myös vahvistusta leluarmeijaansa. Pitäähän röhkivällä sorsakoiralla röhkivä sorsa olla :)

Voisin yrittää vähän listailla vuoden 2011 saavutuksia Rossun kanssa.

• muutto maalta kaupunkiin, eli metsänhengestä kuoriutui yllättävänkin salonkikelpoinen kaupunkikoira. Edelleen kyllä lenkkeilyt suoritetaan metsässä ihanissa kuraojissa rymyten, mutta joskus kun kadulle eksytään, sujuu remmissäkin kävely.

• Fasaaniohitusten sujuminen lähes sata prosenttisella varmuudella ilman kovin suuria välikohtauksia (!!!)

• lisäksi BH:n suorittaminen hyväksytysti ja voittaja-luokassa pyörähtäminen

Mielestäni ihan kiva vuosi. Varsinkin tuosta fasu-kohdasta tykkään, helpottaa kovasti arkielämää (Seinäjoki lienee koko Suomen fasaanipitoisin kaupunki...). Myös voittaja-luokassa kisaaminen oli ihan mukava etappi, vaikka se ei oikeastaan edes kuulunut tämän vuoden tavoitteisiin. Ensi vuodelle voisikin asettaa tavoitteeksi lisää kisoja voittajassa, ehkä jos sieltä jokunen 2.tulos tai jopa 1.tulos saataisiin, niin olisi bueno. Mielessä on myös ajoittain pyörähtänyt nomeilun uudelleen henkiin herättäminen vuosien jälkeen. Sen osalta voisin ottaa ensi vuoden tavoitteeksi hankkia kanin, jotta päästäisiin harjoittelemaan sitä kanin syömättä jättämistä.

Ei ole paljon lunta Seinäjoella näkynyt joulukuussa...

...eikä aurinkoa. Tämä taisi olla harvoja kertoja joulukuun aikana, kun aurinko näyttäytyi.

Onneksi oli sentään jouluna Pohjois-Karjalassa lunta (ja voitte arvata, kuinka epätoivoista tuon lumilyhdyn tekeminen oli lumipallohullun koiran kanssa...)

Hyvää uutta vuotta kaikille ihmis- ja koirakavereille!

Ehdittiin tänään Rossun kanssa ihailemaan auringon laskua Joupin huipulle, ennen kuin pimeys valtasi taas maan.

Käytiinpäs korkkaamassa Rossun kanssa voittaja-luokka Pieksämäellä 12.11. Tuomarina oli Markku Mäntynen. Oma jännitykseni pysyi yllättävän hyvin aisoissa, ottaen huomioon, että vielä kuukausi sitten pelkkä koetilanteen ajatteleminen ja asiasta puhuminen sai veren kohisemaan korvissa ja sydämen hakkaamaan kovemmin kuin hurjinkaan juoksulenkki. Tämän vuoksi tulikin erinäisille tahoille puhuttua paljon tästä jännittämisestä, pelostakin oikeastaan. Liekkö sitten puhuminen auttanut, kun kehään mennessä oli todella rento ja mukava olo, eikä jännittänyt laisinkaan! Ikinä ei ole kisoissa ollut noin seesteinen ja hyvä olo, oli suorastaan nautinto suorittaa liikkeitä. Toivottavasti tämä sama hyvä fiilis jatkuu seuraavissakin kokeissa.

Ohjaajan osalta koe meni siis hyvin, en suuremmin kämmäillyt, ja osasin jopa kääntyä oikeisiin suuntiin vasemalle ja oikealle käskettäessä. Rossun osalta ei sitten niin hyvin mennytkään. Raukkaparka oli nimittäin nähtävästi aamulla ennen kisoihin lähtöä loukannut etutassunsa, eikä maahanmeno oikein maittanut. Huomasin tämän siis vasta kehässä, koska ennen kehään menoa ei ontunut eikä muitakaan oireita ollut. Ehkä himppasen vaisumpi oli kuin normaalisti, mutta ajattelin Rossun vain reagoivan minuun. Kehässä ei kuitenkaan suostunut menemään kuin tooodella monella käskyllä maahan (ja silloinkin meni varovasti) ja siinähän sitten aika monet liikkeet nollautuivat liiallisista käskyistä. Olin jo aikeissa keskeyttää, mutta jatkoinpa kuitenkin, kun ei ontunut tai mitään. Suoritusvuoron jälkeen kokeilin vielä saada Rossua menemään maahan, yritti mennä heti ensimmäisellä käskyllä, mutta uikahti ja pomppasi saman tien takaisin ylös. Eli ei ollut ihan kunnossa koira. Tutkin tassun, mutta ei löytynyt mitään, ja nyt kun on ollut levossa puoli viikkoa, menee taas normaalisti maahan. Jospa oltaisi tällä kertaa selvitty näin vähällä.

Niin ne pisteet kokeessa.

Paikallaolo 9,5

Meni ensimmäisellä käskyllä maahan, mutta tosi varovaisesti ja hitaasti. Puolikkaan pisteen tuomari otti rintamasuunnan vinoudesta, hitaasta maahanmenosta ei maininnut mitään.

Seuraaminen 8

Yllättävän hyvää seuraamista, mitä nyt käännökset vasemmalle oli tietenkin aivan hirvittäviä, samoin paikallakäännökset.

Liikkeestä istuminen 10

Ihan ok kait oli.

Luoksetulo 0

Tästä alkoivat ne maahanmeno-ongelmat. Eli koko liike nollautui jo ihan alussa, kun jouduin käskemään kolme kertaa, että sain koiran ylipäätään alas. Vähän sitten harmitti, kun eipä ole Rossu varmaan ikinä edes treeneissä pysähtynyt seisomaan niin napakasti. Ei kuitenkaan mennyt maahan toisella stopilla.

Ruutu 0

Mikähän tässä oli.. ei ainakaan maahan mennyt, eikä tainnut kovin suoraankaan sinne ruutuun mennä.

Hyppynouto 9,5

Ei jyrännyt kapulaa, jes! Loppuperusasento oli vissiin vino.

Metallinouto 10

Palautus ravilla, muuten ok.

Tunnari 0

Oletuksena oli, että Rosi menee ja hakee ensimmäisen vastaan tulevan kapulan. Yllätys olikin suuri, kun Rossu haisteli kaikki läpi ja varmanoloisena toi valitsemansa. Uskoin jo, että oli muka oikeasti valinnut oikean, ja niin luulivat tuomari ja liikkurikin. Pienten sählinkien jälkeen todettiin kuitenkin, että väärän toi ja nolla pojoa.

Kauko-ohjaus 5

Ensimmäiseen maahanmenoon meni taas ehkä viisi käskyä. En tiedä, olisiko tuomarin pitänyt antaa jo nolla, kun meni niin monta käskyä, mutta ainakin sanoi, että kun ei edennyt yhtään niin antaa vitosen. Oli kyllä vaihdot just eikä melkein :)

Kokonaisvaikutus 7

Yhteensä pisteitä 166, eikä mielestäni yhtään pöllömpi voittaja-luokan aloitus! :) Vaikka pakko on myöntää, että paljon jäi hampaankoloon, sillä tiedän Rossun pystyvän paljon parempaankin. Nyt vaan koira terveeksi ja uudestaan kisailemaan.

Sais jo tulla lunta!

Sain viikonlopun treeneistä erinäistä videomateriaalia, josta työllä ja vaivalla sain väännettyä loistavan audiovisuaalisen pläjäyksen. Ikävä kyllä youtubeen videota ladatessa kävi ilmi, että olin rikkonut tekijänoikeuslakia, joten lopputulos onkin sitten vain visuaalinen pläjäys ilman audiota. Harmi sinänsä, sillä Kuulan Maritan Jumalaiset alkutahdit antoivat Rossun seuraamiseenkin jumalaisen säväyksen.

Linkki videoon http://www.youtube.com/watch?v=25Av3rkeRx0 (joo ja pro-tokoilijoiden ei tarvitse kauhistella meidän keskinkertaisuuksia. Omasta mielestäni tuo ei kuitenkaan aivan niin karmaisevalta näytä kuin voisi. Paitsi käännös vasemmalle! Se EI voi näyttää tuon pahemmalle.)

Tunnari on sujunut vaihtelevalla menestyksellä viime aikoina, mutta tänään meni aika loistavasti. Jumalaisesti ehkäpä jopa. Kokeissa sit yhtä hyvin (niinpä niin...). 

Kas kummaa kun näin tenttiviikolla tulee mieleen päivittää blogia JA uudistaa sen ulkoasu. Kyllä taas huomaa, että ihminen on kykeneväinen keksimään mitä tahansa tekemistä, jos vain välttyy tentteihin lukemiselta. Sama pätee myös muihin kouluhommiin. (Vaikka oikeastaan en ymmärrä mikä minulla tässä mättää, koska aiheethan ovat kuitenkin pääosin niin mielenkiintoisia, että voisin kuvitella etsiväni niistä tietoa ihan ilman tätä kouluakin...) Joka tapauksessa, tällaiset ulkomuodolliset uudistukset sain aikaan aivan itse ilman minkäänlaisten tietokoneasiantuntija-apua! Ja koska en todellakaan osaa yhtään mitään tämmösiä bloginmuokkausjuttuja tehdä, niin luultavasti jokin on mennyt pieleen, ja jos joku huomaa tässä blogissa jotain idioottimaista (muuta kuin tekstit), niin vaadin siitä ilmoitettavan minulle. Mielellään korjausohjeiden kera. Niin joo ja jos joku tietää miten tuohon ylös tuon kuvan saa vähän korkeammaksi(/kuvan oikeassa muodossa), niin ohjetta kehiin vaan :)

 Ps. Eiliset reenit meni kivasti :) Seuraamista kokeenomaisesti → ihan jees. Ruudut pääosin hyviä, paitsi pari kertaa kiepsahti ympäri jo ennen etunauhaa. Liikkeestä istumisen testaaminen kerran, muistissa oli. Luoksetulot valuvaisia, mutta pysähtyi sentään joka kerralla (taisi olla joukossa yksi tosi napakkakin pysähdys). Kaukot bra. Liikkeitä putkeen ilman välissä palkkaamista (jopa seur - luoksarissa putkeen tehtynä pysähtyi ihan kohtuullisesti, jei). Ehkä me ei ihan kuollakaan siellä kokeessa.

Innokas toko-Rossu. Lienee © Sale viime keväältä.